Kuukausi sitten pakkasin kassini, hyppäsin koneeseen ja suuntasin kohti Balin saarta Indonesiassa. Tarvitsin breikin. Etäisyyttä töistä, retailin maailmasta, asiakkaistani ja luovuudesta. Tarvitsin hetken karata omasta todellisuudesta, tutuista näkymista, tuoksuista ja maailmoista, jotta voisin taas tarjota asiakkailleni sitä mitä tuotan parhaiten - intoa ja inspiraatiota.
Jo muutaman päivän levon jälkeen luovat aivoni alkoivat surista ja anturit hiljalleen nousta otsalohkostani. Nämä näkymät, tuoksut, lämpötila, kosteus, pinnat, ihmiset, äänet, luonto - kaikki oli erilaista. Ihanaa, upeaa ja kamalaa yhtä aikaa! Kaikki aistiärsykkeet olivat herkistyneet ja aivoni yrittivät parhaansa mukaan prosessoida kaikkea tätä UUTTA - apua! Niin tapoihin juurtuneita aivojani ärsyttävää, että en varmasti unohtaisi juuri näitä kokemuksia.
Sisäistäessäni tätä uutta ympäröivää maailmaa minä nimittäin kävin läpi sitä, mitä tavoittelen ja luon työkseni asiakkailleni. Mieleenpainuvia ja merkityksellisiä kokemuksia. Vertailin mielessäni omia aidosti positiivisia kokemuksiani Suomessa ja maailmalla, niihin joista en muista muuta kuin ‘tavaraa’ tai jotain negatiivista (enkä monissa tapauksissa edes paikan nimeä) ja siihen kaikkeen mistä nyt haltioiduin. Huomasin muotoilevani sanoiksi sitä mikä jää ihmisten mieleen, saa hymyilemään, muistamaan ja arvostamaan.
Tämä irtirepäisy omasta ‘normaalista’ ja sen aiheuttama reaktio sai minut miettimään:
Onko mieleenpainuvien kokemusten luomiseen olemassa kaava? Mikä on aidon kokemuksen luomisen konsepti? Voisiko oikeat elementit huomioon ottamalla ns. synteettisesti luoda sen, mitä itse kävin juuri läpi Ubudin viidakossa?
Olinko löytänyt itseni todellisen luovuuden lähteeltä? Vai sumensiko auringossa hikoileva Pina Colada aivojani? Mahdollisesti molempia, mutta ajatus sai vatsanpohjani kutkuttelemaan siinä määrin että haluan jakaa ‘hyvä kokemuksen hypoteesini’.
Kontrasti on ihmisen perustavanlaatuiseen kongnitiiviseen toimintaan sidottu asia, joka perustuu balanssin rikkomiseen. Aivot eivät juurikaan reagoi suoraviivaisuuteen ja herkistyvät vasta kun joku on oudosti. Väärässä paikassa. Eri tavalla kuin yleensä. Japanilaiset kutsuvat sitä ‘wabi-sabi’ joka tarkoittaa epätäydellisyyden synnyttämää kauneutta. Kaunis kuppi on vasta todella kaunis kun siinä on särö. Jotain sileää ja jotain karheaa. Jotain väärää oikeassa paikassa - tai jotain juuri täydellistä aivan väärässä paikassa.
Muistanko yhtäkään uutta kuppilaa, myymälää tai paikkaa sen erityisemmin, paitsi silloin kuin olen ollut, että ‘WOW - nämä tyypit on rohkeita!’ Turvallinen tarina on yhtä kuin helppo ja kukaan ei muista helppoa. Minusta on tosi rohkeaa, että Makia lopetti alennusmyynnit kokonaan tai kun Finlayson laittoi Tom of Finlandin paljaan pepun pussilakanoihin.
Rohkeaa on myös tehdä puisia värikkäitä dildoja - sitä mimmiä minä en ikinä unohda.
Minkähänlainen shop-in-shop kokemus noin rohkean naisen ja tarinan ympärille tulisi rakentaa?! Toivottavasti itse osaan olla yhtä rohkea ja siksi kukaan ei unohda minua.
Kaikista positiivisimmat kokemukseni liittyvät aina jonkun ihmisen kohtaamiseen. Se saattoi olla Amsterdamissa asuessani se ratikkakuski joka kertoi matkustajille hassuja juttuja mikrofoniin ajaessaan eri nähtävyyksien ohi tai Indonesialainen sukellusoppaani Mul, joka ei koskaan lakannut hymyilemästä. Ei pinnan alla eikä edes silloin kun hänen kotinsa tuhoutui Lombokin maanjäristyksessä. Tai se ihana italialainen vanha herra barista Roomassa, joka kaiken hässäkän, höyryn ja tilausten huutelun keskellä lauloi Adreas Botticellia ja iski minulle silmää samoin kuin viimeiset 60 vuotta on ollut tapana.
Ihmisissä, joilla on hyvä meininki, on jotain maagista.
Me kaikki tunnistamme kun eteemme on tehty erityisiä ponnisteluja. Niitä on vaikea unohtaa. Kun tajuamme, että odotuksemme on ylitetty - ihanaa! En tiedä montaa negatiivisempaa tunnetta kuin ‘ettekö tämän enempää viitsinyt’. Maailmamme on täynnä KAIKKEA ja siksi keskinkertaisuudesta onkin tullut yhdenlainen syöpäläinen. Kaikki voivat olla ja tehdä kaikkea. Mutta kun todella kohtaamme jotain erityislaatuista on se sitten ihminen, palvelu, tuote tai jotain visuaalista (niitä aivan pieniäkin juttuja), olemme myytyjä. Se silkkipaperinen kääre ja pieni käsinkirjoitettu lappu verkkokaupan paketin mukana tai helsinkiläiskahvilassa yllättävä kohtelias pöytiintarjoilu (en ole tosin vielä tätä kohdannut).
Ole aina ennemmin överit kuin vajarit.
Luonto tuo ihmiselle onnellisuutta. Sen kertoo monikin eri tutkimus. Luonto on inspiraation lähteistä aivan ehdottomasti se runsain ja mitä lähemmäs luontoäitiä pääsemme sitä parempi meillä on olla. Siksi toimistojen viherseinät, viherkatot, vihermatot ja mitä näitä nyt onkaan. Pelkkä synteettisyys ahdistaa meitä. Aina kun olemme sisällä, haluaisimme olla ulkona. Haluaisimme aina nähdä kaiken luonnonvalossa ja heti kun kevät koittaa myymälät täyttyvät paperikukista ja ‘floral is the new black.’ Olemme vuosituhansien saatossa menettäneet yhteytemme luontoon, mutta aina kun mahdollista hakeudumme huomaamattamme sinne takaisin.
Chlorophyll is always the black.
Kuka meistä haluaa paeta arkea - arkirealismiin? Ei kukaan. Mielikuvitus on ihmisen yksi voimakkaimmista voimavaroista, mutta valitettavasti aikuiseksi kasvaminen pesee lapsen ihanan haavemaailman pois. Meidän aikuisten on vaan paljon vaikeampaa sulkea silmiämme ja kuvitella asioita joita ei ole olemassa kuin lasten. Siksi ne, jotka onnistuvat luomaan tätä mielikuvituksen ‘vaaleanpunaista höttöä ja surrealismia’ osuvatkin monesti kultakaivokseen. Vieraillessani toissa viikonloppuna Heurekassa tajusin, että eihän lapset näitä jättimäisiä dinosauruksia esittäviä patsaita ja luurankoja kaipaa, vaan aikuiset. Lapset osaavat kuvitella ne ilmankin.
Instagramini kertoo myös samaa tarinaa aikuisista jotka hyväilevät haltioissaan Kiasman jättimäisiä roikkuvia neonvärisiä karvatupsuja.
Mielestä lähteviä raketteja ja muistijälkiä on vaikea luoda yksipuolisesti. Ihminen luo tiedostavan kokonaisuuden ympäristöstään kaikilla aisteillaan ja vahvimmat kokemukset varmasti syntyvätkin juuri niiden aistien kautta, joita kyseisessä instanssissa harvemmin härkitään. Mieti jos elokuviin lisättäisiin jokin tuntoaistimus? Tai taideteos, joka reagoisi ihmisen kosketukseen. Tai myymälä, jossa tuoksu- ja äänimaailma veisi sinut juuri oikeaan mielentilaan? Oikeanlaiset aistiärsykkeet ovat myös vahvimmat rakennuspalikat mielikuvituksen ja muistojen herättelyssä.
Jos Kiasman jättimäisiin karvatupsuihin saisi vielä valita oman vanhan lempilelun tutun tunkkaisen tuoksun - olisi paketti melko valmis.
Kontrasti, rohkeus, hyvä meininki, erikoislaatuisuus, luonto, lisätty todellisuus ja aistit. Voisiko ‘Hyvän Kokemuksen Hypoteesini’ olla se kauan kadoksissa ollut resepti positiivisen ja mieleenpainuvan asiakaskokemuksen luomiseen? Vai onko mieleenpainuvia kokemuksia mahdotonta luoda tällaisella ‘synteettisellä’ reseptillä? Mitä siitä vielä puuttuu? Haastan kaikki kaupan toimijat testaamaan edes muutaman Pina Coladan luomista hypoteeseistani. Jos toimenpiteistä syntyy negatiivisia asiakaspalautteita, tarjoan anteeksipyyntönä itsepalvelukahvit jossain helsinkiläiskahvilassa.
The rich text element allows you to create and format headings, paragraphs, blockquotes, images, and video all in one place instead of having to add and format them individually. Just double-click and easily create content.
A rich text element can be used with static or dynamic content. For static content, just drop it into any page and begin editing. For dynamic content, add a rich text field to any collection and then connect a rich text element to that field in the settings panel. Voila!
Headings, paragraphs, blockquotes, figures, images, and figure captions can all be styled after a class is added to the rich text element using the "When inside of" nested selector system.
